Vietän paraikaa ansaittuja vapaita. Ainakin itse koen asian niin ja todennäköisesti myös työkaverini, joka eilen kanssani vuorossa oli! soitin nimittäin jo loppupäivästä faksiin tajuamatta itse edes sitä! Ihmettelin vaan että johan pitää outoa hälytysääntä... siihen työkaverini, joka kuuli puhelimen läpi faxin kirkumisen totesi minulle kauniisti; ja tukan värihän oli.... että näin, nyt aivot lepotilaan neljäksi päiväksi ja sitten uusin voimin töihin!
Vapaani aloitan näöntarkastuksella, usein iha käynti optikolla auttaa asiaan! itseasiassa sain optikolla tekstiviestillä kutsun kyseiseen operaatioon ( jokohan niitäkin huolestuttaa...?) jos voi ihmisellä olla valikoiva näkö niin minulla se varmaankin sitten on sen valikoivan kuulon lisäksi.... mutta siihen saan todennäköisesti vastauksen jo tuossa tunnin päästä, i hope so...

Loppuun laitan vielä nuoremman poikani eilisiä pohdintoja kävelylenkillämme....

Onko seriffit jo kuolleet sukupuuttoon vai vieläkö niitä on olemassa.....

Jos Intiaanit kerran asuvat Intiassa niin miksi niitä kutsutaan Intiaaneiksi eikä Intialaisiksi???.......

Että näin meillä ja minä lähden kohti optikkoa...

Olen saanut nauttia kesästä paljon kotona ja ei kyllä malttaisi sitten millään palata sorvin ääreen vajaan parin viikon kuluttua. Kotona saa ajan kulumaan kuin siivillä, hyvä että tunnit vuorokaudessa riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Puutarhani kukkii, palava rakkaus rehoittaa keskellä kukkapenkkiä valtavan pitkänä ja hieman sinne tänne taipuen. Se ehkä kuvastaa hyvin meidän rakkautta, kaiken muun sekamelskan keskellä se rehottaa vinksin vonksin :)

Daaliaan alkaa ilmestymään ensimmäinen vaaleanpunainen kukka. Sain siis puutarha messuilta ostetut mukulat kasvamaan!!! aika moinen saavutus tällaiselta viherpeukalolta!!

Toinen, mikä on nyt loppukesästä yllättänyt minut positiivisesti on innokkuus sieni- ja marjametsiä kohtaan! Yhden mustikkapiirakan olen itse keräämistä mustikoista leiponut jo! Tämä on yllättävää sen vuoksi että olen marjametsässä ollut viimeksi lapsena ja tähän saakka en ole minkään asteista kiinnostusta osoittanut asialle että menisin hirvikärpästen ja kyykäärmeiden saaliiksi seisomaan mättäälle puhumattakaan korvissa vinkuvist itikoista. Mutta nyt se hetki koitti. Työkaverini kyllä totesi innostukselleni että kaikkea se kolmenkympin ikä saa aikaiseksi... sitäkö tämä sitten onkin! kun oikein innostun tähän tuota itse ruokasi juttuun niin kohta meillä on varmaan pari kanaa ja kukko, lehmää ja lammasta unohtamatta seisomassa takapihalla. Se tuskin olisi kuitenkaan suotavaa esikaupunki alueella, voisin uskoa että naapurit ilmaisisivat oman mielipiteensä joka tuskin olisi imarteleva luomutilaani kohtaan. Taikka saatikka jos lehmä lähtisi karkuun pihasta! Olisi se aikamoinen näky juosta lehmän perässä nelikaistaisella tiellä, joka takapihamme takaa menee... Heluna menisi ammuen lehmänkello kilkattaen edellä ja minä oksa kädessä perässä...

Ehkä siis tyydyn vain laulelemaan "mä kutsuin Herttaa ja Helunaa"- laulua.. siitä ei sen pahempaa vahinkoa seuraa...

Ps. onneksi on wikipedia keksitty! sillä saadessani kanttarellikuumeen niin sieltä minä löysin millaisesta maastosta niitä löytyy! nyt tarvitse enää muuta kuin löytää täältäpäin vanha koivikko... sitä se ei kertonut... tietäisiköhän eniro......

Mutta näillä eväillä taas mennään eteenpäin, see you!

Työkaverini totesi kun voivottelin ettei millään malttaisi töihin mennä kun on pihalla kaikenlaista touhua että on se hyvä sunkin välillä käydä töissä ettei tarvitse kompastella pihalla niihin kaikkiin kukkiin... ehkä se niin on, mutta mikä siinä onkaan että minä joka en nuorempana ymmärtänyt lainkaan äitini intoa kuopia puutarhassa on tarttunut jo minuun! Siskooni sama vika ei kyllä ole tarttunut, sillä hänelle kun hehkutin ensimmäisen daalian pilkottavan kukkapenkistäni hän totesi hyvin tylsästi vain jaaaaaaa....

Mutta minä olen minä, joka nautin taas elämästä ilman talvihorrosta ja vielä kun se intiaanikesä ( josta olen ihan varma että se tulee, koska kestin pitkän umisen talven ihan sitä odottaen) tulee ja helle vie pois syväjäädytykseni, jonka talven aikana sain kerättyä itseeni niin avotsillai! Ja sehän alkaa tuossa noin kolmen viikon kuluttua, sillä silloin minulla alkaa ansaittu kesäloma!!

Näillä eväillä mennään taas eteenpäin... alan tuijottamaan imuria siinä toivossa että se itsekseen alkaisi imemään ne tuhannet ja taas tuhannet pölykoirat puolestani täältä torpasta ja minä pääsisin ulos työntämään sormet multaan..... toiveajattelua, tiedän...

Kevään merkki eli orvokkeja laatikossa, ihanaa.....

On myös pakko kertoa että kävin viikonloppuna aivan loistavalla keikalla kuuntelemassa aivan loistavaa musiikkia! kävin siis kuuntelemassa Mustaa joutsenta ja päivät keikan jälkeen on menneet aivan fiilistellen sitä! Tänään ihanaksi yllätykseksi oli ilmestynyt niiden uusi levy postilaatikkoon ja se soi taustalla paraillaankin.

Ylihuomenna se olisi vapunaattokin ja ostin lapselleni jo vappupallon. Myyjä hehkutti uutta keksintöä, joka on tuplapaino pallon päässä, ei lähde pallo karkuteille! No... meidän pallo roikkuu nyt sitten naapurin koivun latvassa tuplapainoineen kaikkineen että se siitä keksinnöstä! Ehtihän se olla sen minuutin pari pojilla... Ja naapurilleni tiedoksi että se mitä olet mahdollisesti ihmetellyt killuvan siellä teidän koivussa on sininen moottoripyörä pallo, ei muuta pahempaa. Taisi siis olla ensimmäinen ja viimeinen vappupallo ja seuraavat pallot ovatkin sitten ihan niitä tavallisia puhallettavia malleja.

Toivon että saamme vapuksi kauniin, lämpimän kelin ja oikein mukavan leppoisaa vappua!

Mutta tästä se lähtee ja kuten sanonta sanoo niin maasta se pienikin ponnistaa ja unelmacup here we come!!!

Tästä on hyvä jatkaa ja onhan minulla taas viikko aikaa parannella uusia lihaksia pakaroissani, joita en tiennyt edes olevan olemassa! kuten valmentajamme sanoi... avataan lonkkia.. vai miten se menikään mutta hauskaa se oli!!!

Niin se kevätkin näyttäytyy jo pikkuhiljaa täällä meilläkin päin ja perennapenkkini on tullut esiin lumen alta. Vielä olen tyytynyt katselemaan sitä vain keittiön ikkunasta käsin enkä ole jaksanut mennä sen lähemmäs takapihalle katsomaan millaiselta viimekesänä istuttamani perennat mahtaa näyttää talven jäljilta mutta kohta, ihan pian olen toivottavasti jo taas pihatouhuissa peppu pitkällään.

Juu, lumi suli ja lumen alta esiin tuli... meinaan vanhemman poikani raketti kätkö. Pojallani on ihmeellinen into kerätä uudenvuoden jälkeen jo paukutettuja raketteja jemmaan! en tiedä mitä hän niille tekee mutta tuossa ne nyt lojuu meidän terassin nurkassa. Meillä ei poikani kanssa ole ilmeisesti samanlaista "sisustussilmää" koska siinä missä ne ovat poikani mielestä ihania ja kuuluvat siihen nurkkaan niin minuase häiritsee ja ovat kohta roskiksessa jos minulta kysytään. Toissa vuonna heillä oli raketti jemma erään polun varrella ja niitä piti käyd tarkistamassa ovatko aarteet tallella aina siitä ohi kävellessä mutta ne on jo unohtuneet uusien aarteiden vietyä mielenkiinnon.

Tällä erää toivotan oikein ihanan keväistä pääsiäisen aikaa ja ryhdyn kodinhoito puuhiin. Olen jo alkanut pesemään talvivaatteita kesäteloille, joten kesä, olet tervetullut!!

Kevättä kohden mennään kovaa vauhtia muutenkin ja kävin hakemassa kevät mieltä puutarhamessuilta. Paitsi että siinä oli kevätmieli kaukana kun räntäsateessa tarpoi kauimmaiselta parkkipaikalta messukeskukseen joka oli pullollaan muita kevät mielen hakijoita ympäri maata. Siellä oli toinen toistaan upeampia kukka-asetelmia ja istutuksia, mielessäni mietin että mitä näille kaikille upeille kukille mahtaa tapahtua tämän tapahtuman jälkeen...

Mutta lähinnä ideoita omaan pihaani lähdin sieltä hakemaan ja niitä sain valitettavan vähän. Pihagrilliä olisi ollut kyllä tarjolla mutta sellainen meiltä jo löytyy sekä puutarha hanskoja löytyy, kiitos ei. Ehkä yksi yllättävimmistä mielenkiintoni herättäneistä messutuotteista oli pihakompostori! Ja nyt jo tietäisin kyseiselle ekoteolle paikankin pihaltamme. Kohti ekologisuutta katsokaas ja kierratys kunniaan.

Messuilta lähti mukaani liljan mukuloita selä daalioita. Kohta meidän pihalla heiluu peppu pitkällään puutarhan tee se itse tuho... äitini minua kuitenkin rohkaisi liljojen suhteen toteamalla että varohan sitte ettei niihin tule niitä kukkoja... joo, joo varotaan!! siis toisinsanoen katsotaan kesällä onko minulla liljan liljaa.. mutta ei se ota jos ei annakkaan ja kaikkea kannattaa kokeilla päästäkseen siihe unelma puutarhaan rehevien perennojen keskelle nauttimaan aamukahvia linnunlaulussa... tiedän että mieheni todennäköisesti nauraisi tälle ajatukselle sillä hän on nähnyt minut tuolla puutarhassa ylpeänä istuttamassa kukkia. Viimekesänä sain paljon perennoja äidiltäni ja into piukkana niitä maahan tökin. Mieheni tuli luokseni ja kysyi että mitäs kukkia olet maahan laittanut... siinä alkoi hortonomin ylpeys karista kun selitin parhaani mukaan hänelle että tuossa on juhannusruusu, tuossa on tuollainen vihreä kasvi, tuossa on kukka johon tulee sinisiä kukkia, jne.... mutta tästä on taas hyvä jatkaa ja uskon että ehkä paremmin jo tänä kesänä tiedän mitä kaikkea sinne maahan oikeastaan laitan.

Olen tänään vapaapäiväni kunniaksi kolaamisen lisäksi kasaillut kirpputoritavaroita ja toivonut että joku ystävällinen ne tulisi hakemaan pois täältä, sillä itselläni ei ole minkään asteista mielenkiintoa alkaa hinnoittelemaan saatikka lähteä viemään tavaroita mihinkään mutta eroon niistä on päästävä. Onneksi on lähetystori olemassa. Etsin netistä jonkinlaista yhteyshenkilöä joka kuljettaisi lasten ja aikuisten vaatteita Venäjälle taikka johonkin muuhun maahan niitä tarvitseville mutta tämä minun datanomipää ei löytänyt sellaista kohtaa jossa olisi ystävällinen ihminen tullut hakemaan vaatteet täältä meiltä. Autoni on kaiken lisäksi niin pieni kirppu että sehän on täynnä jo ensimmäisen jätesäkin jälkeen.. Mutta ei se auta.. tavaraa on saatava pois ja ei sitä muut tee kuin minä joten ei muuta kuin hommiin....

Tiedän ettei minulla moiseen varaa olisi mutta sillä matkasta on haaveiltu poikien kanssa jo pitkään niin haluan sen heille toteuttaa, haluan katsella kuinka lapseni sydämensä kyllyydestä saavat nauttia rannalla olosta ja auringosta, joka ainakin viimekesänä täällä koti Suomessa oli pelkkää haavetta toppatakissa iltaa istuessa. Mutta nyt ei auta kuin kova säästäminen päälle ja odottaa reissua.... ja toivoa että siellä on sitten aurinkoista ja lämmintä, jotta poikani tosiaan saavat auringosta nauttia ja kuten vanhempi poikani odottaa että voi maata rannalla ja juoda limpparia, olla vaan!

Kesäisiä mielikuvia mielessä alan taas valmistautua huomiseen työpäivään ihanan pitkän loman jälkeen ja yritän etsiä sen työmotivaation sieltä salaisesta jemmasta jonnekka sen lomalle jäätyäni piilotin, jota en vielä ole löytänyt... mutta vielä on yksi yö aikaa etsiä sitä.