Kyllä meinasi äitiä tulla ikävä ihan tosissaan aamulla kun ajoin töihin! näkyvyyttä oli muutenkin jo hyvin huonosti ja sen viimeisenkin näkyvyyden vei risa pyyhkijä joka jätti juuri silmien kohdalle sohjoraidan. Ihanaa, tätäkö tää talviajelu olikin, ilmankos ei oo ollu ikävä..
Olen viihtynyt hyvin sisätiloissa askarrellen joulujuttuja ja nyt on ompelutyöt meneillään tildan satumainen talvi- kirjan ohjeiden mukaan. Ompelin sieltä nuken ja poron. Poroa ommellessani tai tarkemmin sarvia kiinnittäessä nuorempi poikani tuli kysymään että onks äiti toi nukke jo valmis... ja mun mielestä se kyllä näytti ihan porolta vaikka mulle ei ole tota käsityötaitoa suotu. Isoäitini pyöritteli päätään epätoivoisena katsoessaan ala-asteella tekemiä luomuksia. Lapasesta tuli käsinukke kun ei sormet kestänyt enää toista neuloa ja villasukat on vielä kesken mutta hitaasti hyvä tulee ... ja tosi hitaasti täydellistä...
Tänään meillä oli nuoremman pojan jääkiekko harkat. Niitä pieniä Koivuja ja Selänteitä on todella mainio seurata kaukalon laidalta! etenkin harkkojen lopussa kun heillä on pieni peli toisiaan vastaan! kuinka tosissaan mutta silti leikkimielisesti pelataan. Poikani  silmät hehkui harkkojen jälkeen kun hän tohkeissaan multa kysyi että; äiti näiks sä, mä osuin kiekkoon!!!!!! Kyllä rakas lapseni, kyllä mä näin. Ja sillä voittaja fiiliksellä jaksetaan taas mennä eteenpäin!
Kuten vanhemman poikani aloittaessa uintiharjoitukset sanoin hänelle että jos nyt maksan sen harrastuksen niin sitä ei sitten lopeteta parin kerran jälkeen kun ei huvita niin nuorempi poikani totesi pohtivana; ai siis kun sä maksat mun jääkiekon niin mä SAAN käydä siellä! Juuri näin.
Loppuun Joelismia:
Joel meni illalla ulos ja huusi ovelta: äiti tuu kattomaan, taivaalla on valtavasti tähteitä!!!! Näihin kuviin ja tunnelmiin, hauskaa illanjatkoa!!