Tänä aamuna työpaikan pihalla meinasi jo itku päästä kun urhoollinen punainen peltiritari ei meinannut käynnistyä... Ajattelin jo kauhulla että en pääse nukkumaan ja yhdeltä pitää olla jo jäähallilla nuorempaa poikaa viemässä ja sen jälkeen vanhempaa poikaa viemään uintiharkkoihin...mä kuolen jos en ehi nukkua yhtään!! Ne auton seinille maalaamat kauhukuvat ilmeisesti tekivät tunnelmasta niin tiiviin että auto lähti kuin lähtikin tuskaisella vongahduksella käyntiin...

Tuntematta lainkaan huonommuutta äitiyden suhteen ajoin suoraan jäähallilta mäkkärin ajokaistan kautta kotiin, nyt on lapset ruokittu, äiti ehtii pienen hetken hengähtää ja kohta lähdetään seuraavaan halliin.
Nyt täytyy myöntää että pää on suhteelisen tyhjä elikkäs kuuppa pahasti jumissa joten ei tekstiäkään synny eikä auta että päässä soi koko ajan nuoremman poikani renkutus; muista aina liikenteessä, monta mummoo ompi eessä... ja se tuskin kuulostaisi kovin järkevältä lukea tässä...
Mieheni on oppinut sen että multa on turha kysyä mielipidettä tai odottaa yllensäkään minkäänasteista järkevää vastausta yövuorojen jälkeen.

Loppuun pukkaa päivän Joelismia: Tää keskustelu käytiin jo noin kaksi vuotta sitten kun poikani oli 5v. mutta kerron sen tässä kuitenkin. Eräs iltakeskustelumme;
-Äiti..voiko Suomi ja Venäjä niinku alkaa pum,pum sotaa keskenää?
- Ei ne voi
- No miksei muka voi?
- No, koska ne tarvitsevat toisiaan..( itse luonnollisesti ajattelin öljyä sun muuta tarviketta..
-......(Suurta pohdintaa viisi vuotiaalla)........
Ja hiljaisuuden jälkeen...
- Ai siis äiti, onks se niin että ne Venäläiset tarvii niitä miehiä ja Suomalaiset sitte niitä vaimoja!!!!

Että näillä jatketaan kaikesta huolimatta....:)