Kuinka voikaan Finlandia- hymni saada ihmisen silmäkulmat kostumaan. Tänään sain juhlistaa 91- vuotiasta Suomea yhdessä läheisten ihmisten kanssa veljeni luona. Se tunne kun kuohuviinilasit kädessä seisoimme ja kuuntelimme Sakari Kuosmasen Finlandia- hymniä oli jälleen kerran liikuttava tilanne. Kuinka urheina seisoimme myös äitini, joka on sotaorpo ja kyyneleet valuivat silmäkulmista.
Äitini isä kaatui Teikarin saaren taisteluissa ja äidinäiti hoiti sisulla ja urheudella kolme lasta, joista yksi oli vielä mahassa kun hän leskeksi jäi sekä maatilan muut työt. Viimeisessä kirjeessä, jonka äidinisä kirjoitti rintamalta kotiin hän kertoi pääsevänsä kotiin lomalle ja tuovansa samalla radion.
Työskennellessäni Sotaveteraanien parissa saatoin vain ihmetella ja ihailla sitä veljeyttä mikä heidän välillään on vielä kymmenien vuosienkin jälkeen. Meillä nuoremmalla sukupolvella olisi niin paljon opittavaa heistä!

Suurella arvostuksella sotiemme veteraaneja tahdonkin siis kiittää tänä itsenäisyyspäivänä     -KIITOS-