Avasin sanomalehden ja lähes heti ensimmäisellä sivulla löytyi lehden tekstaripalsta, johon ihmiset saavat laittaa mielipiteitään laidasta laitaan. Tuli sellainen olo, että kyllä meillä ihmisillä on paha olla. Tarkkaan on katsottu kenellä naapurilla on hienompi auto, kenen lapsi on mallioppilas ja kenen lapsi on luokan häirikkö, kenen kotirauhaa rikkoo kadulla kävelijät ja ketä huolettaa mikäkin. Onhan se tietenkin hyvä että ihmisillä on olemassa foorumi, jonka kautta voivat tuoda mielipiteensä julki mutta pitäisiköhän kuitenkin ensin puntaroida omaa elämäänsä ennen kirjoittamista. Esimerkiksi; jos olen kateellinen naapurin uudelle audille niin mitä minulla on hyvää vaikken omistaisikaan yhtä käheetä menopeliä. Meillä ei ole hienoa autoa taikka miljoona taloa mutta meillä on kaksi ihanaa lasta ja ihana koti juuri meille, auto kulkee eteenpäin ja taakseppäin sekä kääntyy kun ohjauspyörästä kääntää. Ja meillä on rakkautta, jota ei voi rahalla ostaa.

Minulle sanoi kerran vanhempi ihminen että ei se kouluikäisen paikka enää sylissä ole. Minua lause koski suorastaan sillä lapsilleni sylini on käytettävissä ihan niin kauan kuin lapseni turvaa ja läheisyyttä sylistä tarvitsevat mutta toisaalta myös ymmärsin tämän vanhemman henkilön lauseen sen vuoksi että ei välttämättä ennen samalla tavalla osoitettu lämpöä ja läheisyyttä kuin nyt. Luin isoäitini kirjettä, jonka hän oli kirjoittanut miehelleen rintamalle ja hän pohti kirjeessä kasvatus periaatteitaan. Hänen mielestä lapsia olisi pitänyt kasvattaa rakkaudella ja kannustamisella mutta hän pohti kirjeessä että se tuskin tulisi onnistumaan sillä samankaton alla asuneet isovanhemmat eivät sitä olisi hyväksyneet. Heillä oli periaatteena; joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Se oli vuotta 1941 ja paljon on muuttunut sen jälkeen!

Käytämmekö elämämme kadehtien toisia vai teemmekö omasta elämästämme parhaan mahdollisen niillä resursseilla joita meillä on käytettävissä... Meillä on kuitenkin oman ajattelutapani mukaan vain tämä yksi elämä käytettävissä....

Toivon kaikille oikein hyvää loppuelämän ensimmäistä päivää!!