Tiet on jo sulanut täällä meilläpäin ja olen ottanut juoksuharrastukseni talviteloilta. Ehkä asiaan vaikuttanee myös se että menin heittämään vetoa siskoni kanssa lähes kymmenen kilometrin juoksulenkistä kesänlopulle. Siinä on porkkanaa harjoituksiin tai olisiko vaan pitäny pitää uhot mahassa.. No mutta kun kerran luvattua tuli niin se on myös tehtävä jotakin sen eteen. Alku oli lupaavaa, juoksu maittoi ja lenkkiä tuli tehtyä kunnes kevätpöpö ilmoitti olemassa olostaan ja pisti minut makaamaan. Jo pelkkä kävely olohuoneesta keittiöön tuntui pieneltä maratoonilta, saatikka että yläkertaan pääsin. Hemputin kuume!! mikään ei ole niin tylsää kun maata sohvalla puoli kuolleena! Ehkä se oli elimistöni keino ilmoittaa minulle että nyt välillä pakkia päälle...

Kevättä kohden mennään kovaa vauhtia muutenkin ja kävin hakemassa kevät mieltä puutarhamessuilta. Paitsi että siinä oli kevätmieli kaukana kun räntäsateessa tarpoi kauimmaiselta parkkipaikalta messukeskukseen joka oli pullollaan muita kevät mielen hakijoita ympäri maata. Siellä oli toinen toistaan upeampia kukka-asetelmia ja istutuksia, mielessäni mietin että mitä näille kaikille upeille kukille mahtaa tapahtua tämän tapahtuman jälkeen...

Mutta lähinnä ideoita omaan pihaani lähdin sieltä hakemaan ja niitä sain valitettavan vähän. Pihagrilliä olisi ollut kyllä tarjolla mutta sellainen meiltä jo löytyy sekä puutarha hanskoja löytyy, kiitos ei. Ehkä yksi yllättävimmistä mielenkiintoni herättäneistä messutuotteista oli pihakompostori! Ja nyt jo tietäisin kyseiselle ekoteolle paikankin pihaltamme. Kohti ekologisuutta katsokaas ja kierratys kunniaan.

Messuilta lähti mukaani liljan mukuloita selä daalioita. Kohta meidän pihalla heiluu peppu pitkällään puutarhan tee se itse tuho... äitini minua kuitenkin rohkaisi liljojen suhteen toteamalla että varohan sitte ettei niihin tule niitä kukkoja... joo, joo varotaan!! siis toisinsanoen katsotaan kesällä onko minulla liljan liljaa.. mutta ei se ota jos ei annakkaan ja kaikkea kannattaa kokeilla päästäkseen siihe unelma puutarhaan rehevien perennojen keskelle nauttimaan aamukahvia linnunlaulussa... tiedän että mieheni todennäköisesti nauraisi tälle ajatukselle sillä hän on nähnyt minut tuolla puutarhassa ylpeänä istuttamassa kukkia. Viimekesänä sain paljon perennoja äidiltäni ja into piukkana niitä maahan tökin. Mieheni tuli luokseni ja kysyi että mitäs kukkia olet maahan laittanut... siinä alkoi hortonomin ylpeys karista kun selitin parhaani mukaan hänelle että tuossa on juhannusruusu, tuossa on tuollainen vihreä kasvi, tuossa on kukka johon tulee sinisiä kukkia, jne.... mutta tästä on taas hyvä jatkaa ja uskon että ehkä paremmin jo tänä kesänä tiedän mitä kaikkea sinne maahan oikeastaan laitan.