Jo aamulla herätessä tiesin että tää päivä ei voi mennä hyvin! Ilta oli päättynyt vanhemman poikani ja minun mielipide eroihin koulunkäynnin tärkeydestä ja mikä vielä ärsyttävämpää niin poikani on perinyt minulta näsäviisauden jolla jo itse sain nuorena isäni sapen kiehumaan ihan urakalla ja nyt joudun tilille teoistani ihan selkeästi. Voi taivas, kuinka välillä suorastaan kiehui pään sisällä kun kommenttia tuli kuin apteekin hyllyltä oikein kunnon näsäviisaaseen tyyliin. Oli siinä hampaiden yhteen kiristämistä kerrakseen ja itselleen hokemista että vastassa on lapsi, älä sano mitä sylki suuhun tuo!!!
No ei siinä.. Jo aamulla herääminen oli vaikeaa kun sänky yritti kaikin voimin vetää takaisin puoleensa. Töihin kun pääsin ja stressasin onko jo reilu pari viikkoa sitten delegoimaani hommaa tehty niin huomasin että homma oli samassa pisteessä kuin silloin, keittiö oli siivoton joten ei muuta kuin astioita koneeseen ja piste I:n päälle oli se että aloin keittää kahvia ja vesikannun vieressä nökötti verinen hiirenloukku! aivan totta! sitten kilahti, yökötti, suututti ja oli lähes tulkoon yskä, paska, paha olo. Tottakai ammatillisena ja etenkin aikuisena ihmisenä purkasin kiukkuni siihen ainoaan työkaveriin joka kanssani aamuvuorossa omaksi epäonnekseen sattui olemaan. Sen verran älysin että pyysin anteeksi käytöstäni ja juttelimme asioista jo hyvässä hengessä sen jälkeen.
Onneksi kuitenkin on tiistai ja minun oma harrastuspäivä! Judomatolle sain heittää suurimmat kiukkuni pois ja hien pintaan ja nyt jo tätä kirjoittaessa olo on vallan rento!
Nyt tiedän että kun kömmin yläkertaan lämpimän peiton alle niin saan nukahtaa sateen ropistessa peltikattoon ja ajatella siellä vällyjen välissä että onneksi ei tarvitse olla tuolla ulkona!!!