Pakko se on todeta että sieltä se syksy tulla jolkottaa... tosin nuorempi lapseni ei taas malta odottaa ensilumen tulemista! Itselleni tämä hiljalleen hiipivä pimeys alkaa taas tekemään talvihorros oireita... ei mikään meinaa kiinnostaa eikä mitään varsinkaan saa aikaiseksi!  No jos jotakin positiivista löytää tästä syksyn hämärästä niin kynttilät olen kaivanut esiin tunnelmaa luomaan illan pimentyvään kotiin.

Vietän paraikaa ansaittuja vapaita. Ainakin itse koen asian niin ja todennäköisesti myös työkaverini, joka eilen kanssani vuorossa oli! soitin nimittäin jo loppupäivästä faksiin tajuamatta itse edes sitä! Ihmettelin vaan että johan pitää outoa hälytysääntä... siihen työkaverini, joka kuuli puhelimen läpi faxin kirkumisen totesi minulle kauniisti; ja tukan värihän oli.... että näin, nyt aivot lepotilaan neljäksi päiväksi ja sitten uusin voimin töihin!
Vapaani aloitan näöntarkastuksella, usein iha käynti optikolla auttaa asiaan! itseasiassa sain optikolla tekstiviestillä kutsun kyseiseen operaatioon ( jokohan niitäkin huolestuttaa...?) jos voi ihmisellä olla valikoiva näkö niin minulla se varmaankin sitten on sen valikoivan kuulon lisäksi.... mutta siihen saan todennäköisesti vastauksen jo tuossa tunnin päästä, i hope so...

Loppuun laitan vielä nuoremman poikani eilisiä pohdintoja kävelylenkillämme....

Onko seriffit jo kuolleet sukupuuttoon vai vieläkö niitä on olemassa.....

Jos Intiaanit kerran asuvat Intiassa niin miksi niitä kutsutaan Intiaaneiksi eikä Intialaisiksi???.......

Että näin meillä ja minä lähden kohti optikkoa...

Nyt kun pitkästä aikaa maltan istahtaa koneen ääreen pidemmäksi aikaa niin ajattelin ottaa blogini auki ja kirjoitella tänne kesäkuulumisia.

Olen saanut nauttia kesästä paljon kotona ja ei kyllä malttaisi sitten millään palata sorvin ääreen vajaan parin viikon kuluttua. Kotona saa ajan kulumaan kuin siivillä, hyvä että tunnit vuorokaudessa riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Puutarhani kukkii, palava rakkaus rehoittaa keskellä kukkapenkkiä valtavan pitkänä ja hieman sinne tänne taipuen. Se ehkä kuvastaa hyvin meidän rakkautta, kaiken muun sekamelskan keskellä se rehottaa vinksin vonksin :)

Daaliaan alkaa ilmestymään ensimmäinen vaaleanpunainen kukka. Sain siis puutarha messuilta ostetut mukulat kasvamaan!!! aika moinen saavutus tällaiselta viherpeukalolta!!

Toinen, mikä on nyt loppukesästä yllättänyt minut positiivisesti on innokkuus sieni- ja marjametsiä kohtaan! Yhden mustikkapiirakan olen itse keräämistä mustikoista leiponut jo! Tämä on yllättävää sen vuoksi että olen marjametsässä ollut viimeksi lapsena ja tähän saakka en ole minkään asteista kiinnostusta osoittanut asialle että menisin hirvikärpästen ja kyykäärmeiden saaliiksi seisomaan mättäälle puhumattakaan korvissa vinkuvist itikoista. Mutta nyt se hetki koitti. Työkaverini kyllä totesi innostukselleni että kaikkea se kolmenkympin ikä saa aikaiseksi... sitäkö tämä sitten onkin! kun oikein innostun tähän tuota itse ruokasi juttuun niin kohta meillä on varmaan pari kanaa ja kukko, lehmää ja lammasta unohtamatta seisomassa takapihalla. Se tuskin olisi kuitenkaan suotavaa esikaupunki alueella, voisin uskoa että naapurit ilmaisisivat oman mielipiteensä joka tuskin olisi imarteleva luomutilaani kohtaan. Taikka saatikka jos lehmä lähtisi karkuun pihasta! Olisi se aikamoinen näky juosta lehmän perässä nelikaistaisella tiellä, joka takapihamme takaa menee... Heluna menisi ammuen lehmänkello kilkattaen edellä ja minä oksa kädessä perässä...

Ehkä siis tyydyn vain laulelemaan "mä kutsuin Herttaa ja Helunaa"- laulua.. siitä ei sen pahempaa vahinkoa seuraa...

Ps. onneksi on wikipedia keksitty! sillä saadessani kanttarellikuumeen niin sieltä minä löysin millaisesta maastosta niitä löytyy! nyt tarvitse enää muuta kuin löytää täältäpäin vanha koivikko... sitä se ei kertonut... tietäisiköhän eniro......

Mutta näillä eväillä taas mennään eteenpäin, see you!

Olen herännyt talvihorroksesta pitkän, pitkän talven jälkeen... ja sen huomaa! siis meidän kodissa... Kun ilmat lämpenee en malttaisi sisällä olla ollenkaan. Olen suurimman osan vapaa- ajastani pihalla sormet mullassa, uudet punaiset saappaat jalassa. Jos en ole muuta keksinyt kukkasipuleiden istuttamisen lisäksi ( niitäkin olen saanut maahan jo noin 120 kappaletta..) niin olen kuljettanut kiviä paikasta A paikkaan B ja kun se ei ole näyttänyt hyvälle niin olen ne siirtänyt vielä sitten paikkaan C.

Työkaverini totesi kun voivottelin ettei millään malttaisi töihin mennä kun on pihalla kaikenlaista touhua että on se hyvä sunkin välillä käydä töissä ettei tarvitse kompastella pihalla niihin kaikkiin kukkiin... ehkä se niin on, mutta mikä siinä onkaan että minä joka en nuorempana ymmärtänyt lainkaan äitini intoa kuopia puutarhassa on tarttunut jo minuun! Siskooni sama vika ei kyllä ole tarttunut, sillä hänelle kun hehkutin ensimmäisen daalian pilkottavan kukkapenkistäni hän totesi hyvin tylsästi vain jaaaaaaa....

Mutta minä olen minä, joka nautin taas elämästä ilman talvihorrosta ja vielä kun se intiaanikesä ( josta olen ihan varma että se tulee, koska kestin pitkän umisen talven ihan sitä odottaen) tulee ja helle vie pois syväjäädytykseni, jonka talven aikana sain kerättyä itseeni niin avotsillai! Ja sehän alkaa tuossa noin kolmen viikon kuluttua, sillä silloin minulla alkaa ansaittu kesäloma!!

Näillä eväillä mennään taas eteenpäin... alan tuijottamaan imuria siinä toivossa että se itsekseen alkaisi imemään ne tuhannet ja taas tuhannet pölykoirat puolestani täältä torpasta ja minä pääsisin ulos työntämään sormet multaan..... toiveajattelua, tiedän...

Kevään merkki eli orvokkeja laatikossa, ihanaa.....

On palannut ja alkanut poistamaan minua vaivannutta syväjäädytystä... Asialla vaan tuppaa olemaan se haitallinen sivuvaikutus ettei malttaisi olla sisällä yhtään ja koti alkaa näyttääkin sellaiselta että kohta pölykoirat hyökkäilee nilkkoihin kiinni mutta uskoisin että kunhan tämä ensi rakkaus tähän uuteen kevääseen taas laantuu niin sitten voi jo taas ottaa itseään niskasta kiinni ja imurin varresta sen lisäksi.

On myös pakko kertoa että kävin viikonloppuna aivan loistavalla keikalla kuuntelemassa aivan loistavaa musiikkia! kävin siis kuuntelemassa Mustaa joutsenta ja päivät keikan jälkeen on menneet aivan fiilistellen sitä! Tänään ihanaksi yllätykseksi oli ilmestynyt niiden uusi levy postilaatikkoon ja se soi taustalla paraillaankin.

Ylihuomenna se olisi vapunaattokin ja ostin lapselleni jo vappupallon. Myyjä hehkutti uutta keksintöä, joka on tuplapaino pallon päässä, ei lähde pallo karkuteille! No... meidän pallo roikkuu nyt sitten naapurin koivun latvassa tuplapainoineen kaikkineen että se siitä keksinnöstä! Ehtihän se olla sen minuutin pari pojilla... Ja naapurilleni tiedoksi että se mitä olet mahdollisesti ihmetellyt killuvan siellä teidän koivussa on sininen moottoripyörä pallo, ei muuta pahempaa. Taisi siis olla ensimmäinen ja viimeinen vappupallo ja seuraavat pallot ovatkin sitten ihan niitä tavallisia puhallettavia malleja.

Toivon että saamme vapuksi kauniin, lämpimän kelin ja oikein mukavan leppoisaa vappua!