Nyt kun pitkästä aikaa maltan istahtaa koneen ääreen pidemmäksi aikaa niin ajattelin ottaa blogini auki ja kirjoitella tänne kesäkuulumisia.

Olen saanut nauttia kesästä paljon kotona ja ei kyllä malttaisi sitten millään palata sorvin ääreen vajaan parin viikon kuluttua. Kotona saa ajan kulumaan kuin siivillä, hyvä että tunnit vuorokaudessa riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Puutarhani kukkii, palava rakkaus rehoittaa keskellä kukkapenkkiä valtavan pitkänä ja hieman sinne tänne taipuen. Se ehkä kuvastaa hyvin meidän rakkautta, kaiken muun sekamelskan keskellä se rehottaa vinksin vonksin :)

Daaliaan alkaa ilmestymään ensimmäinen vaaleanpunainen kukka. Sain siis puutarha messuilta ostetut mukulat kasvamaan!!! aika moinen saavutus tällaiselta viherpeukalolta!!

Toinen, mikä on nyt loppukesästä yllättänyt minut positiivisesti on innokkuus sieni- ja marjametsiä kohtaan! Yhden mustikkapiirakan olen itse keräämistä mustikoista leiponut jo! Tämä on yllättävää sen vuoksi että olen marjametsässä ollut viimeksi lapsena ja tähän saakka en ole minkään asteista kiinnostusta osoittanut asialle että menisin hirvikärpästen ja kyykäärmeiden saaliiksi seisomaan mättäälle puhumattakaan korvissa vinkuvist itikoista. Mutta nyt se hetki koitti. Työkaverini kyllä totesi innostukselleni että kaikkea se kolmenkympin ikä saa aikaiseksi... sitäkö tämä sitten onkin! kun oikein innostun tähän tuota itse ruokasi juttuun niin kohta meillä on varmaan pari kanaa ja kukko, lehmää ja lammasta unohtamatta seisomassa takapihalla. Se tuskin olisi kuitenkaan suotavaa esikaupunki alueella, voisin uskoa että naapurit ilmaisisivat oman mielipiteensä joka tuskin olisi imarteleva luomutilaani kohtaan. Taikka saatikka jos lehmä lähtisi karkuun pihasta! Olisi se aikamoinen näky juosta lehmän perässä nelikaistaisella tiellä, joka takapihamme takaa menee... Heluna menisi ammuen lehmänkello kilkattaen edellä ja minä oksa kädessä perässä...

Ehkä siis tyydyn vain laulelemaan "mä kutsuin Herttaa ja Helunaa"- laulua.. siitä ei sen pahempaa vahinkoa seuraa...

Ps. onneksi on wikipedia keksitty! sillä saadessani kanttarellikuumeen niin sieltä minä löysin millaisesta maastosta niitä löytyy! nyt tarvitse enää muuta kuin löytää täältäpäin vanha koivikko... sitä se ei kertonut... tietäisiköhän eniro......

Mutta näillä eväillä taas mennään eteenpäin, see you!